Mike Portnoy interview

Dream Theater, heavy progressive’s biggest single success, toured Europe a while ago in support of their massive new double album Six Degrees of Inner Turbulence. We had intended to interview Dream Theater back in January, but due to a series of adjustments and unfortunate coincidences when scheduling the interview, things didn’t really take off. I did, however, manage to catch up with the drowsy-sounding drummer Mike Portnoy from Belgium at 6pm on 5 February.

Hello Mike, where in the world is Dream Theater going today?

We are, ummmmm... Belgium.

Where in Belgium?

I don’t know... somewhere in Belgium, Mike squeaks.

The correct answer would have been Deinze, but let’s not tease the apparently newly awakened drummer any further. Instead, let’s let the man get back to his favorite part of the job, talking about the process of writing the new album...

About composing

As usual, the music on the album was composed by the four of us instrumentalists and quite a lot of the material was written under the direction of myself, John Petrucci and Jordan (Rudess, keyboard player). We wrote the lyrics first and the melodies came after the lyrics.

It’s a strange method, but if the lyrics have something to say, that’s how you keep them central. Portnoy explains the lyrical ideas behind Six Degrees of Inner Turbulence:

“Glass Prison” is about addiction and getting rid of it, “Blind Faith” is about not having faith or questioning it. “Misunderstood” is a song about isolation and loneliness. “The Great Debate” is about stem cell research. “Disappear” is about saving a loved one. The title track is about six different characters, all struggling with different mental instabilities, including manic-depression.

You and John Petrucci wrote all the song melodies for this album... So, what’s it like, where did James go?

Ummmm... Well, it’s always been like this, so there’s nothing really new about it. In the past, James (LaBrie, the Canadian vocalist) has always brought in some melodic elements, but John and I have always led the vocal melodies. Nothing new and unusual has been done here.

From the studio

How much do you practice before going into the studio? Are the songs finished by the time you go into the studio or are arrangements still being hammered out while you’re in the studio?

We write the songs completely in the studio. All the work is done in the studio. Sometimes a song is written in a few days, sometimes it takes a few weeks. Luckily we have the luxury of being able to stay in the studio as long as we like, so we skip the whole demo process. To me, demoing has always been a waste of time. It’s like working out, you know. It’s practicing recording a song. By the time you’re “actually” recording a song for an album, your inspiration is long gone. In our way, songs are recorded when the inspiration is still at its strongest and the excitement of creating a new song is still going on.

I think you were at BearTracks studio in New York when the World Trade Center was shaking...

Yes, we were mixing at BearTracks, but apart from James and producer Kevin Shirley, we were all at home when the WTC tragedy happened. It was horrible to watch. I hope that never happens again. Fortunately, none of us were hurt anyway.

Where does Dream Theater get its ideas from? To make such a long record with such a long time to think things through in a year or so is quite an honorable task when you think that in between you’re still doing tours, other side projects, clinics and everything else. Where do you find all the time and creativity to do that? Don’t you have any other life at all?

Hahahahahah... This IS our life. Sure we have wives and kids, but other than that, this is our life. This is no longer a hobby. If you are an artist, a creative person, you have a burning passion in your gut to create. At least that’s how it works for me, I can’t just flick creativity on and off like a switch, my switch is stuck on. I have to use and focus my creative fervor the best way I know how because my head is so full of ideas, they come and go all the time. Luckily, I’ve never had to start digging around for inspiration or ideas, they’re there all the time. I think it’s the same for all creative people.

We certainly have no shortage of ideas... On the contrary. There’s almost too many of them and that’s why the songs become long and the records become double albums, you know. When the group gets together, the ideas pile up so much that it becomes quite difficult to fit them on the record.

Think about it, your live albums have been regular, double and the latest live was already a triple. Sounds like a continuum. Now Six Degrees... is a double. Is Dream Theater starting to show signs of mammoth disease? What’s next, a triple studio and a four-disc live box set?

Heh... Just you wait! Even though we’ve cut out almost all the old songs from our live set, there’s more and more of that material. But if we start talking about live-boxes, I think the label would have something to say about it. I have to add that we’ve had a lot of freedom from our record company so far.

Nowadays, quite a few bigger bands put their activities on hold for a year or two. Does Dream Theater never get the feeling that it could actually take a year off from the whole music business?

Well, yeah. Sometimes. But unless you’re Metallica or U2, you can’t usually afford that. You can’t just suddenly take off and quit for a year. This is what we do. As I said before, you can’t turn that creative switch off – if we were on a year’s holiday right now, during that time I’d be brainstorming to the point of exploding and piling up things I wanted to do. I don’t know how to not do anything, I have to create.

Are there plans to do some cover songs for either album in the future or are they reserved for special gigs?

That’s impossible to predict. We’re constantly doing different things. At the moment we have little snippets of Rush songs along our set list. It’s always good to change things up a bit. That way the audience will always get different surprises and you won’t get bored of what you’re doing, you know...

Do you have any plans to do mainstream music again or was “You Not Me” on Falling Into Infinity just an experiment for a while?

I don’t know... We’re always trying different things, so I can’t say what we’ll do and when, but the main thing for us is always to make music that’s progressive and heavy. Within those boundaries, we might try anything. I thought “You Not Me” was a pretty good song until Desmond Child got involved in writing it. I can promise you that we’ll never use an outside writer again. But to do a similar song on our own... It’s certainly possible. We’re always trying all sorts of things.

About the tour

I heard that you would play a slightly different set at each show on this tour. Is that true?

We do play a different set every night. Sometimes they do repeat themselves, but we deliberately change things every night so that, especially when we’re touring in the same areas, people who see more than one show don’t have to see exactly the same set night after night. On this first leg of the European tour, we have eight different setlists that we’re rotating.

On this first European leg of the tour, we’ll play three songs from the new album every night, which will vary from night to night. Um... We won’t be playing the 40-minute title track of the album, though. We won’t play it live until the US tour. The gigs on this leg of the tour are 2.5 hours long anyway and we play it non-stop. Then there’s the warm-up band. Then the last show of the leg in Spain will be two separate sets and an intermission, and that’s the format we’ll use for the upcoming American tour.

What kind of stage set will you be touring with? Will there be a similar video screen show to the Metropolis 2000 tour or maybe something else special?

We’re not using video on this tour, this tour is just a basic system. An intense light show and lots of music.

Tell us something about your normal tour days, do you still party every night or do you go straight to the hotel to play backgammon?

Hahah.. well, at some point in the afternoon you wake up – some later than others, I always seem to be the last one. Then we go to the venue, we always have long soundchecks, especially since on this tour we play different sets from night to night, so you have to learn and practice them in the soundcheck. After the soundcheck we do interviews – like right now. Then we eat dinner, play a gig, get on a bus, travel to the next city and start all over again.

Are you coming to Finland for the second European leg already?

Yeah... We’ve always really enjoyed playing there. It’s just impossible to play in every place on every leg of the tour. You know, a lot of it depends on the promoters and program offices, but we’ll end up there sometime in 2002 anyway. The second leg of the European tour is in the summer, we might do a third in the autumn.

Could Swedish band Pain of Salvation be opening for you on the second European leg?

As far as we know, this first European leg is the only leg they will be with us. In fact, after this leg we will not be taking anyone else on as a support act, but will play the longer two-set-and-break format until the end of the tour.

Since you guys have been churning out that material at an awful pace for the last couple of years, there won’t be any new releases during the tour, will there?

You never know. On a broad scale, the tour for this album is still quite early and we have a lot of work to do, but who knows what will happen later on. We’re touring all of 2002, so I have no idea what the hell is going to happen in 2003.

You had all sorts of hiccups in that second half of last year, some of the European versions of the Live Scenes From New York DVD were delayed because of a sync problem and the covers on the live triple disc were re-done because of the WTC attack. Since you are responsible for all those releases and especially the video work, isn’t it getting a bit annoying?

Yes, they felt that in the moments when it doesn’t work, nothing works. Nothing can be done. However, as you are the last link before the series production phase, especially with that DVD, it sometimes felt like no matter how you fill your days with all the artistic direction and quality control in addition to being a musician, it always ends up being someone else’s job to screw up...

Will “5 Years In A LIVEtime” and “Live In Tokyo” be released on DVD at any time?

Yes. A company recently bought the rights to them, so they’ll both be available on DVD, at least that’s what’s in the works. Hopefully it will happen this year, but I don’t know any more than that.

Does Dream Theater have a feel for the current state of prog and prog metal, is it on the rise or on the decline?

Totally on the rise, no doubt about it. Prog has been on the rise for many years. I bet the longer we’re around and successful at this, the more new bands will be born, you know. Now there’s Pain of Salvation, Vanden Plas, Spock’s Beard and Flower Kings... Prog is everywhere now and it comes in all sorts of forms and styles.

The solo albums of keyboardist Jordan Rudess are hard to come by. I haven’t come across them anywhere in Finland. I complain to Mike, although it’s not really his problem. But Mike tells me that the problem doesn’t really exist, so there is no better distribution for the albums...

Ummm... I don’t think you can buy them anywhere else these days. I think they’re only available online now, from Jordan’s website (www.jordanrudess.com).

When you talk to a New Yorker, you have to ask which New York NHL team, the Rangers or the Islanders, Mr. Portnoy favors. Mike, however, is not warm to the sports question at all.

I don’t know anything about hockey and I’m not really interested in it. You should probably ask James, he’s Canadian and more interested in hockey.

When I give the girls a disapproving (“Unacceptable!”) greeting because most of the Dream Theater went to get their hair cut short and ask for the rest of the advice, Mike snorts during the question and gets defensive...

James and John Myung still have really long hair! You know, I don’t want to look the same forever, I don’t want to eat pizza every day for the rest of my life. I have to keep trying different things.

But James and John Myung still have long hair, Mike insists, for even more reassurance.

Thank you for your support and hopefully we’ll get there sometime this year. Greetings to all the fans!

Original text

Progressiivisen heavyn suurin yksittäinen menestyjä Dream Theater kiersi tovi sitten Eurooppaa uuden, massiivisen Six Degrees of Inner Turbulence -tupla-albuminsa tiimoilta. Tarkoituksemme oli haastatella Dream Theateria jo tammikuussa, mutta haastattelua sovittaessa tapahtuneiden moniaiden säätöjen ja onnettomien sattumusten johdosta homma ei ottanut oikein edetäkseen. Sain kuitenkin koheluksen kauniiksi lopuksi helmikuun 5. päivä, kuudelta iltapäivällä kellonaikaan nähden kovin uniselta kuulostavan rumpali Mike Portnoyn kiinni Belgiasta.

Terveeksi Mike, missä päin maailmaa Dream Theater tänään menee?

- Olemme, ummmmm... Belgiassa.

Missä siellä?

- Enpäs tiedä... Jossain päin Belgiaa, Mike narisee.

Oikea vastaushan olisi ollut Deinze, mutta eipä nyt kiusata ilmeisesti vasta herännyttä rumpalia yhtään enempää. Päästetään sen sijaan mies lempipuuhaansa eli kertomaan uuden albumin sävellysprosessista...

Säveltämisestä

- Tavalliseen tapaan levyn musiikin sävelsimme me neljä instrumentalistia ja aika paljon kappalemateriaalista syntyi minun, John Petruccin ja Jordan (Rudess, kosketinsoittaja) ohjaamana. Kirjoitimme lyriikat ensin ja melodiat syntyivät vasta sanoitusten jälkeen.

Erikoinen menetelmä, mutta jos sanoituksilla on jotakin todellista sanottavaa, niin tuolla tavoinhan ne saadaan pysymään keskeisessä asemassa. Six Degree of Inner Turbulencen lyyrisiä ideoita Portnoy selittää:

- “Glass Prison” kertoo riippuvuudesta ja siitä eroon pääsemisestä, “Blind Faith” kertoo uskon puutteesta tai sen kyseenalaistamisesta. “Misunderstood” on laulu eristäytyneisyydestä ja yksinäisyydestä. “The Great Debate” kertoo kantasolututkimuksesta. “Disappear” kertoo läheisen menttämisestä. Nimikkokappale kertoo kuudesta eri hahmosta, jotka kaikki taistelevat erilaisten mentaalisten epävakaisuuksien kanssa, mm. maanis-depressiivisyyden.

Kirjoititte John Petruccin kanssa kaikki laulumelodiat tälle levylle... Mitenkäs se nyt näin, mihinkäs James jäi?

- Ummmm.. No, näinhän se ollut oikeastaan aina ennenkin, joten ei asiassa varsinaisesti mitään uutta ole. Aikaisemmin James (LaBrie, yhtyeen kanadalainen vokalisti) on tuonut mukaan aina joitakin melodiakulkuja, mutta Johnin kanssa me olemme aina ohjanneet laulumelodioiden osuuden. Ei tässä mitään uutta ja tavatonta olla tehty.

Studiosta

Paljonko te treenaatte ennen studioon menemistä? Ovatko biisit valmiita studioon mennessä vai vieläkö sovituksia hinkataan studiossa ollessakin?

- Me kirjoitamme biisit studiossa kokonaan. Kaikki työ tehdään studiossa. Joskus biisi syntyy muutamassa päivässä, joskus siihen menee muutama viikkokin. Meillä on onneksi käytettävissäme se ylellisyys, että saamme majailla studiossa niin kauan kuin huvittaa, joten ohitamme koko demoprosessin. Minusta demoaminen on aina ollut silkkaa ajanhukkaa. Se on kuin treenaisit, you know. Se on laulun äänittämisen harjoittelua. Sitten kun olet “oikeasti” äänittämässä kappaletta levylle, inspiraatiosi on ollut jo kauan sitten mennyttä. Meidän tavallamme kappaleet äänitetään kun inspiraatio on vielä vahvimmillaan ja innostus uuden kappaleen syntymisestä on vielä meneillään.

Taisitte olla vieläpä BearTracks-studiolla New Yorkissa silloin kun World Trade Centerillä rytisi...

- Kyllä, meillä oli miksaukset menossa BearTracksilla, mutta Jamesia ja tuottaja kevin Shirleytä lukuun ottamatta olimme kaikki kotonamme silloin kun WTC-tragedia tapahtui. Oli se kauheata seurata. Toivottavasti sellainen ei pääse koskaan toistumaan. Onneksi kenellekään meistä ei käynyt kuitenkaan mitään.

Mistä Dream Theater ammentaa ideansa? Tuollaisten pitkien levyjen tekeminen niinkin loppuun asti mietittyine juttuineen suunnilleen vuodessa on aika kunnioitettava tehtävä. Kun ajatellaan, että siinä välissä tehdään vielä rundit, muut sivuprojektit, klinikat ja kaikki muu. Mistä löytyy kaikki aika ja luovuus tähän? Eikö teillä ole muuta elämää ollenkaan?

- Hahahahah... Tämä ON meidän elämämme. Onhan meillä vaimot ja lapset, mutta niiden lisäksi tämä tässä on meidän elämämme. Tämähän ei ole enää mitään harrastelua. Jos olet artisti, luova ihminen, niin sinulla on sisuksissasi palava intohimo luoda. Näin se ainakin minulla toimii, en pysty noin vain kääntelemään luovuutta päälle ja pois kuin jostain katkaisimesta, minun katkaisijani on jumittanut päälle. Minun on pakko käyttää ja keskittää luomisvimmaani niin kuin parhaiten osaan, koska minun pääni on niin täynnä ideoita, niitä tulee ja menee koko ajan. Onneksi minun ei ole vielä koskaan tarvinnut alkaa asioikseni kaivelemaan itsestäni inspiraatiota tai ideoita, niitä on koko ajan. Uskoisin, että se on kaikilla luovilla ihmisillä sama juttu.

- Meillä ei tosiaankaan ideoista pulaa tule... Päin vastoin. Niitä on porukalla melkein liikaa ja siksi biiseistä tulee pitkiä ja levyistä tuplalevyjä, you know. Porukan kokoontuessa ideoita kasautuu niin, että niiden levylle mahduttaminen menee melko vaikeaksi.

Mietipä, teidän livealbuminne ovat olleet tavallinen, tupla ja uusin live oli jo tripla. Haiskahtaa jatkumolta. Nyt Six Degrees... on tupla. Alkaako Dream Theaterissa olla mammuttitaudin oireita? Mitä seuraavaksi, tripla-studio ja neljän levyn live-boksi?

- Heh... Odotapa vain! Vaikka olemme karsineet livesetistämmekin melkein kaikki vanhat biisit, sitä materiaalia on aina vain lisää ja lisää. Tosin jos aletaan puhumaan live-bokseista, niin taitaisi olla jo levy-yhtiölläkin asiaan jotakin sanottavaa. Tähän on lisättävä, että olemme kyllä tähän saakka saaneet kiitettävästi vapauksia levy-yhtiöltämme.

Tätä nykyä aika monet isommat bändit pistävät toimintansa “jäihin” vuodeksi tai pariksi. Eikö Dream Theaterille muka koskaan tule sellainen olo, että voisipa oikeastaan ottaa vaikkapa vuoden lomaa koko musiikkitouhusta?

- No, joo. Joskus. Mutta ellei ole joku Metallica tai U2, ei sellaiseen ole yleensä varaa. Et voi noin vain yht’äkkiä ottaa ja lopettaa vuodeksi. Tämä on meidän työmme. Kuten aikaisemmin kerroin, sitä luovuskytkintäkään ei voi kääntää pois päältä – jos olisimme nyt vuoden lomalla, sen aikana ideoisin pääni räjähtämispisteeseen ja kasaisin itselleni asioita, joita haluan tehdä. En osaa olla tekemättä mitään, minun on pakko luoda.

Onko tarkoitus tulevaisuudessa tehdä joitain cover-biisejä joko levylle vai ovatko ne varattu vain erikoisille keikoille?

- Sitä on mahdotonta ennustaa. Teemme jatkuvasti erilaisia juttuja. Tällä hetkellä meillä on pikku pilkkeitä Rushin kappaleista pitkin settilistaamme. Aina on hyvä vähän muutella juttujaan. Niin yleisökin saa jatkuvasti erilaisia yllätyksiä etkä itsekään pääse kyllästymään tekemisiisi, you know...

Onko teillä tarkoitus tehdä ns. mainstream-musiikkia vielä joskus vai oliko Falling Into Infinityllä ollut “You Not Me” vain hetken kokeilu?

- Enpäs osaa sanoa... Kokeilemme aina erilaisia juttuja, joten en pysty sanomaan mitä teemme ja milloin, mutta meille tärkeintä on aina tehdä musiikkia, joka on progressiivista ja raskasta. Niiden raamien sisäpuolella saatamme kokeilla ihan mitä tahansa. Minusta “You Not Me” oli ihan hyvä biisi, kunnes Desmond Child sekaantui sen säveltämiseen. Sen voin luvata, että ulkopuolisen kirjoittajan apuun emme turvaudu enää koskaan. Mutta että tekisimme omillamme samantapaisen kappaleen... Se on toki mahdollista. Kokeilemme aina kaikenlaisia juttuja.

Kiertueesta

Kuulin, että soittaisitte tällä rundilla joka keikalla vähän eri setin. Liekö totta?

- Vedämme kyllä joka illasta toiseen eri setin. Toisinaan ne kyllä toistuvat sellaisinaan, mutta tietoisesti muutamme juttuja joka ilta, jotta varsinkin samoilla seuduilla kiertäessämme ne ihmiset, jotka näkevät useampia keikkoja eivät joutuisi katsomaan täsmälleen samoja vetoja illasta toiseen. Meillä on tällä Euroopan rundin ensimmäisellä legillä kahdeksan erilaista settilistaa joita kierrätämme.

- Tällä rundin ensimmäisellä Euroopan legillä soitamme uudelta levyltä joka ilta kolme biisiä, jotka vaihtelevat illoittain. Um... Emme kylläkään soita levyn 40-minuuttista nimikkobiisiä. Sitä emme soita livenä ennen kuin Yhdysvaltain rundilla. Keikat ovat tällä legillä muutenkin 2,5-tuntisia ja soitamme sen tauotta. Sitten on vielä lämppäribändi. Legin viimeisellä keikalla Espanjassa on sitten kaksi erillistä settiä ja väliaika, ja sillä formaatilla vedämme myös tulevan Amerikan rundin.

Minkälaisella lavasetillä kierrätte? Onko vastaavanlasta videoscreenilavastetta kuin Metropolis 2000-kiertueella vai mahdollisesti jotain muuta spesiaalia tiedossa?

- Emme käytä videota tällä kiertueella, tämä rundi on ihan perussysteemi. Intensiivinen valoshow ja tosi paljon musiikkia.

Kertokaa jotain normaalista rundipäivästänne, vieläkö jaksatte bailata joka ilta vai menettekö suoraan hotelliin pelaamaan backgammonia?

- Hahah.. no, johonkin aikaan iltapäivästä herätään – toiset myöhemmin kuin toiset, minä näemmä aina viimeiseksi. Sitten mennään soittopaikalle, meillä on aina pitkät soundcheckit, varsinkin kun tällä rundilla soitetaan eri settejä illasta toiseen, niin pitää ne päästä opettelemaan ja treenamaan soundcheckissä. Soundcheckin jälkeen teemme haastatteluja – kuten juuri nyt. Sitten syödään illallista, soitetaan keikka, raahaudutaan bussiin, matkustetaan seuraavaan kaupunkiin ja aletaan homma alusta.

Tuletteko toiselle Euroopan legille jo Suomeen?

- Joo... Meistä on ollut aina todella mukavaa soittaa siellä. On vain mahdotonta soittaa jokaisessa paikassa jokaisella kiertueen legillä. You know, paljonhan siitä riippuu promoottoreista ja ohjelmatoimistoista, mutta jossakin välissä vuoden 2002 aikana päädymme sinne joka tapauksessa. Euroopan kiertueen toinen legi on kesän aikana, saattaa olla että teemme vielä kolmannen syksyllä.

Mahtaneeko ruotsalainen Pain of Salvation olla lämppärinä vielä toisella Euroopan legillä?

- Tähän tietoon tämä 1. Euroopan legi on ainoa pätkä, jonka he ovat mukanamme. Itse asiassa, tämän pätkän jälkeen emme enää ota ketään lämppäriksi, vaan soitamme sitä pitempää kahden setin ja tauon formaattia kiertueen loppuun saakka.

Te kun olette puskeneet tuota materiaalia viimeiset pari vuotta ihan hirveään tahtiin, niin rundin aikana ei sentään liene tulossa mitään uusia julkaisuja?

- Eipä sitä tiedä. Laajassa skaalassa tämän levyn kiertue on vielä melko alussa ja meillä on kamalasti tehtävää, mutta kukapa sen tietää mitä tuonnempana tapahtuu. Kierrämme koko vuoden 2002, joten minulla ei ole mitään havaintoa mitä helvettiä 2003 tulee tapahtumaan.

Teillä oli tuossa viime vuoden loppupuoliskolla kaikenlaisia riesoja, Live Scenes From New York-DVD:n Euroopan versioista osa viivästyi synkronointiongelman takia ja live-triplalevyn kannet menivät uusiksi WTC-iskun takia. Sinä kun olet koko lailla itseksesi vastuussa noista julkaisujen hoitamisista ja varsinkin videohommista, niin eikö se nyt alkanut jossakin välissä suoraan sanoen jo vituttamaan?

- Kyllä ne tuntuivat siltä, että niinä hetkinä kun ei kulje, niin ei kulje sitten mikään. Mitäänhän niille ei mahda. Kuitenkin, kun itse on kuitenkin se viimeinen linkki ennen sarjavalmistusvaihetta, niin kyllä varsinkin tuon DVD:n kanssa alkoi välillä tuntumaan siltä, että vaikka kuinka täytät päiväsi kaikella taiteellisena ohjaajana olemisella ja laadunvalvonnalla muusikkona olemisen lisäksi, niin aina ne hommat jää viime kädessä jonkun toisen ryssittäviksi...

Ovatko “5 Years In A Livetime “ja “Live In Tokyo” tulossa DVD-julkaisuna milloinkaan?

- Joo. Eräs firma osti vastikään niiden oikeudet, joten ne tulevat kyllä molemmat DVD:nä myyntiin, ainakin työn alla asia on. Toivottavasti se tapahtuu vielä tänä vuonna, mutta en tunne asiaa sen tarkemmin.

Onko Dream Theaterilla tuntumaa progen ja progemetallin nykytilasta, onko se nousussa vai laskussa?

- Totaalisesti nousussa, siitä ei ole epäilystäkään. Progehan on ollut nousussa jo monta vuotta. Veikkaan, että mitä kauemmin me olemme kuvioissa mukana ja menestymme tällä touhulla, sitä enemmän syntyy uusiakin yhtyeitä, you know. Nyt on kaikki Pain of Salvationit, Vanden Plasit, Spock’s Beardit ja Flower Kingsit... Progea on nyttemmin kaikkialla ja sitä tulee kaikenlaisissa muodoissa ja tyyleissä.

Synisti Jordan Rudessin soololevyt ovat hankalasti hankittavaa tavaraa. Suomessa niitä ei ole sattunut silmiini missään. Valittelen asiaa Mikelle, vaikka asia ei varsinaisesti hänen ongelmansa olekaan. Mike kuitenkin kertoo, että ongelmaa ei varsinaisesti ole olemassakaan, joten parempaa levitystä levyille ole edes tulossa...

- Ummm... Luulen, ettei niitä voi nykyään ostaa missään muuallakaan. Ne taitavat olla nykyisin saatavilla vain netin kautta, Jordanin kotisivuilta (www.jordanrudess.com).

Newyorkilaista kun jututtaa, niin täytyyhän sitä nyt kysyä kumpaa newyorkilaista NHL-seuraa, Rangersia vai Islandersia Mr. Portnoy kannattaa. Mike ei kuitenkaan lämpene urheiluaiheiselle kysymykselle ollenkaan.

- En tajua lätkästä mitään enkä ole siitä oikein kiinnostunutkaan. Sinun pitäisi kysyä varmaan Jamesilta, hänhän on kanadalainen ja hän on kiinnostuneempi jääkiekkoilusta.

Kun kerron tytöiltä paheksuvia (“Ei voi hyväksyä!”) terveisiä sen johdosta, että suurin osa Dream Theaterista meni leikkauttamaan tukkansa lyhyeksi ja kyselen lopputerveisiä, Mike räkättää jo kysymyksen aikana ja puolustautuu...

- Jamesilla ja John Muyngilla on edelleen tosi pitkät hiukset! You know, en halua näyttää samalta ikuisesti, enhän halua syödä pizzaakaan joka päivä lopun ikääni. Täytyy kokeilla aina eri juttuja.

Mutta Jamesilla ja John Muyngilla on vieläkin pitkät hiukset, Mike painottaa vielä varmemmaksi vakuudeksi.

- Kiitokset tuestanne ja toivottavasti pääsemme sinne vielä johonkin aikaan tänä vuonna. Terveiset kaikille faneille!